Smart Specialization Strategy and Its Operationalization in the Regional Policy: Case Finland

In the European Union, smart specialization is an important concept in regional policy. Its primary aim is to achieve inclusive and sustainable economic growth. There is a lack of convenient region specific measures to operationalize smart specialization startegies (S3). The purpose of the paper is to find "indices of smart specialization" on a regional level. We propose indices that are based on (1) the rate of industrial diversification, (2) revealed comparative advantage and (3) regions' overall relative specialization. In the empirical part, we analyze smart specialization in Finland using structural data provided by Statistics Finland for seventy sub-regions (LAU1) and 24 sub-industries in manufacturing. These industries are the most important for exports, productivity, and regional economic performance for a small country. The following indices are used in empirical evaluations: Herfindahl-Hirschman Index (HHI) for regional diversity, Balassa-Hoover Index (BHI) for revealed comparative advantage, and Region's Relative Specialization Index (RRSI) for aggregate regional specialization differences. The concept of smart specialization is related to these measures. Index analyses reveal that many growing sub-regions have similar comparative advantages. This means inter-regional synergy, and it enables opportunities for strategic cooperation between regions. To develop smart specialization strategies for Europe's regions, we need these kinds of empirical knowledge-based management tools and planning approaches.</p

Alueiden älykäs erikoistuminen Suomessa: Aluekehittämisen indikaattorianalyysi

Alueiden älykäs erikoistuminen on Eurooppa 2020 -strategian keskeisin aluekehittämisen strateginen instrumentti pyrittäessä kestävään ja sosiaalisti osallistavaan kasvuun. Älykkään erikoistumisen avulla kehitetään kaikkien alueiden, myös maaseutumaisten alueiden, innovaatio- ja osaamispotentiaalia parantamalla alueiden sisäistä ja ulkoista vuorovaikutusta sekä yritysten uudistumis- ja kasvupotentiaalia. Haasteena on ollut älykkään erikoistumisen käsitteellistäminen, alueellisten mahdollisuuksien tunnistaminen sekä vaikutusten mittaaminen ja seuranta. Tutkimuksessa arvioidaan ensimmäistä kertaa toimialapohjaisesti älykästä erikoistumista taloustieteen menetelmin koskien kaikkia Suomen seutukuntia ja maakuntia. Analyyseillä tunnistetaan vahvuusalat ja yhdistämällä ne seutukunta- (70 kpl) ja maakuntatasoilla (19 kpl) voidaan paljastaa alueiden innovaatiokumppanuuspotentiaaleja. Selvityksessä olevan linkityksen avulla jokainen seutu- ja maakunta voi erikseen havaita muut saman vahvuusalan alueet eli potentiaaliset alueelliset innovaatiokumppanit. Paljastetun suhteellisen edun mittarilla voidaan arvioida teollisuuden vahvuuksia alueella, kartoittaa ylialueellisia innovaatiokumppanuuspotentiaaleja sekä seurata älykkään erikoistumisen kehittymistä (B-H-indeksi). Indeksi kuvaa alueen kykyä menestyä kansainvälisessä kilpailussa, sillä vienti syntyy pääosin yhä teollisuudessa. Tarkastelluilla 23 teollisuustoimialalla suhteellisen edun seutukuntia paljastui yhteensä 432 eli monilla seutukunnilla on useampi suhteellisen edun toimiala, johon alue on erikoistunut. Pienin suhteellisen edun seutukuntien lukumäärä on kolme (koksin ja jalostettujen öljytuotteiden valmistus) ja suurin 40 (sahatavaran sekä puu- ja korkkituotteiden valmistus). Suuri määrä suhteellisen edun seutukuntia merkitsee merkittävää innovaatiokumppanuuspotentiaalia tietylle teollisuusalalle. Innovaatiokumppanuuspotentiaalia tarkastellaan myös toimialojen toteutuneen innovaatiohalukkuuden näkökulmasta innovaatiotoiminnoittain (tuote-, palvelu-, prosessi-, organisaatio- ja markkinointi-innovaatiot). Tuloksena saatiin, että innovaatiohalukkuuden taso vaihtelee varsin merkittävästi toimialoittain ja innovaatiotoiminnoittain. 45 %:lla toimialoista on ollut useimmissa innovaatiotoiminnoissa halukkuuden laskua vuosina 2010–2014. Kuitenkin vuonna 2016 innovaatiohalukkuus on toimialoilla merkittävästi piristynyt (86 %:lla toimialoista). Merkittävin innovoija on elektroniikkateollisuus, 40 % kaikista teollisuuden innovaatiomenoista. Seuraavaksi suurin innovoija on metalli- ja muu konepajateollisuus.  Selvityksessä arvioidaan älykkään erikoistumisen näkökulmasta alueiden sisäisen ja alueiden välisen yhteistyön potentiaalia elinkeinorakenteen monipuolisuus- (HH-indeksi) ja samankaltaisuusindikaattoreilla (RRSI-indeksi). Alueen elinkeinorakenteen monipuolisuus kertoo sen mahdollisuuksista sisäisesti kehittää uudenlaista innovaatiovuorovaikutusta eri toimijoiden kesken. Toisaalta se parantaa älykkäästi erikoistuneen alueen ennakoivaa kykyä vastata aluetalouden ulkoisiin häiriöihin. Alueen elinkeinorakenteen samankaltaisuus muihin alueisiin nähden luo mahdollisuuden kehittää ylialueellista innovaatiokumppanuutta alueiden omien vahvuuksien kautta. Samankaltaisuus synnyttää alueelle mahdollisuuden hyötyä koko maan elinkeino-, teollisuus- ja talouspolitiikasta.  Selvityksessä arvioidaan älykkään erikoistumisen näkökulmasta tärkeää uudenlaisen yrittäjyyden (”entrepreneurial discovery”) näkökulmaa alueen yritysdynamiikka- eli luovan tuhon indikaattorilla (CDI-indeksi). Se kuvaa miten suuri osa yrityskannasta uusiutuu vuoden aikana.  Esitetyistä indikaattoreista muodostetaan alueiden älykkään erikoistumisen kokonaisindeksi (SSI). Euroopan alueiden komitean mukaan tulevaisuuden älykkään erikoistumisen strategioiden tulisi perustua nimenomaan alueiden välisten innovaatiokumppanuuksien tunnistamiseen ja kehittämiseen (”regional discovery process”). Esitettyä älykkään erikoistumisen indikaattoritarkastelua voidaan siten käyttää perusaineistona suunniteltaessa tulevaa aluekehittämistyötä, haettaessa yhteistyökumppanuutta ja arvioitaessa älykkään erikoistumisen strategioiden (RIS3) vaikutuksia. SSI-indeksin mukaan kymmenen menestyneintä älykkään erikoistumisen seutukuntaa vuonna 2016 ovat järjestyksessä Helsingin, Tampereen, Jyväskylän, Joensuun, Riihimäen, Hämeenlinnan, Lahden, Porin, Lappeenrannan ja Salon seutukunnat. Esitetyt indikaattoritarkastelut antavat vankkaa perustietoa älykkään erikoistumisen vahvuuksien ja innovaatiokumppanuuspotentiaalin tunnistamiselle. </p

Alueiden älykäs erikoistuminen Suomessa : aluekehittämisen indikaattorianalyysi.

Alueiden älykäs erikoistuminen on Eurooppa 2020 -strategian keskeisin aluekehittämisen strateginen instrumentti pyrittäessä kestävään ja sosiaalisti osallistavaan kasvuun. Älykkään erikoistumisen avulla kehitetään kaikkien alueiden, myös maaseutualueiden, innovaatio- ja osaamispotentiaalia parantamalla alueiden sisäistä ja ulkoista vuorovaikutusta sekä yritysten uudistumis- ja kasvupotentiaalia. Haasteena on ollut älykkään erikoistumisen käsitteellistäminen, alueellisten mahdollisuuksien tunnistaminen sekä vaikutusten mittaaminen ja monitorointi. Tämän selvityksen tarkoituksena on arvioida alueiden älykästä erikoistumista indikaattoriperusteisesti Suomessa seutukunta- ja maakuntatasoilla

Treatment Patterns and Outcomes in a Cohort of Finnish NSCLC Patients with ALK Rearrangement Reflect Rapid Evolution in Treatment Practices

Background: In Finland approximately 2,500 people are diagnosed with lung cancer annually. A small proportion of non-small cell lung cancer (NSCLC) patients (3–7%) have tumorigenic rearrangement of the anaplastic lymphoma kinase (ALK) gene (ALK-positive). ALK tyrosine kinase inhibitors (TKI) are the standard of care for these patients, showing superior efficacy compared to traditional chemotherapy (CT). Due to the rapid development of novel next-generation ALK TKIs, treatment practices have undergone substantial changes. In Finnish real-life clinical practice the choice of treatment is largely determined by the reimbursement status of available drugs. We set out to assess the prevailing treatment practices and outcomes for NSCLC patients harbouring ALK rearrangement. Materials and methods: This was a retrospective, non-interventional, two-centre study. Adult NSCLC patients from the Hospital District of Southwest Finland and ALK-positive NSCLC patients from the Hospital District of Helsinki and Uusimaa diagnosed between 2013–2017 were included. Patients were followed until death or until the end of study period (May 2018). Data were extracted retrospectively from electronic health records from University Hospital data lakes. Results: A total of 1,260 patients were included, of which 60 were ALK-positive. ALK TKI regimens were mainly received in second and later lines of treatment. Median time-to-next treatment (TTNT) during ALK TKI treatment was 11.0 months (95% CI; 5.0–35.0) and during CT treatment 7.0 months (5.0–11.0) when assessed irrespective of treatment line (p=0.08). Patients who received at least one ALK TKI treatment regimen during the follow-up had median overall survival (OS) of 33.6 months (16.9–NR) from diagnosis vs. 11.5 months (4.6–NR) in patients who were treated with CT regimens only (p=0.054). Conclusions: ALK-positive patients benefit from treatment with ALK targeting agents in real-world clinical practice. </p

Smart specialization strategy and its operationalization in the regional policy : case Finland

Copyright © 2017 The Authors. Published by VGTU Press. This journal has a Creative Commons Attribution-NonCommercial 4.0 License

Carlo Gianelle, Dimitris Kiriakou, Caroline Cohen, Marek Przeor (eds.) (2016), "Implementing Smart Specialisation Strategies. A Handbook", Brussels: European Commission

nonPeerReviewe